Vihdoin koitti kauan odotettu päivä ja lähdimme äitini kanssa hakemaan Ilpoa kotiin Espoosta. Olisi ollut kiva hakea poika päivällä, mutta tyydyttiin kuitenkin hakureissuun sunnuntai-iltana - Ilpo oli sopivasti nukkunut pitkät päiväunet, joten voitte arvata ettei matka ollut ehkä rauhallisin.
Alkumatkasta olisi pitänyt ängetä joka paikkaan, poika matkusti siis minun sylissäni. Ei se pahemmin vikissyt, mitä nyt välillä itketti kun ei päässyt kaikkialle tutkimaan ja muutenkin sinäänsä matkusti hienosti ettei voinut lainkaan pahoin ja koko matka selvittiin ilman pissa-, kakka- tai oksennusvahinkoja. Pysähdyttiin noin puolessa välissä pissatauolle ja sen jälkeen Ilpo nukahtikin melko pian ja onneksi nukkui loppu matkan.
Kotona Tampereella oltiin vasta lähempänä ilta kymmentä, joten hirveästi ei poika ehtinyt uuteen kotiinsa tutustua ensimmäisenä iltana. Pihalla todettiin, että sen verran touhottaja on kyseessä, että pakko se on pitää alusta alkaen kytkettynä ennen kuin juoksee auton alle tai loukkaa itsensä pahasti. En oikeastaan tätä osannut odottaa ja toisaalta aika harmi, mutta oppiipahan hihnakäyttäytymisen (toivottavasti) nopeasti.
Ensimmäisenä yönä Ilpo ei itkenyt lainkaan, sen sijaan herätti minut ainakin neljä kertaa - tai oikeastaan heräsin vain aina kun se kävi pissalla tai juomassa. Nukun ainakin tämän ensimmäisen viikon pennun kanssa omassa huoneessani patjalla ja joka aamu olenkin saanut iloisen herätyksen kera naskalihampaiden. Ei muuten edes haittaisi, mutta voisi herättää hieman myöhemmin kuin 7:30.
Varsinaisena ensimmäisenä päivänä oltiin oikeastaan koko aamupäivä vähän itkuisia. Leikittiin kuitenkin innokkaasti, ruokakin vähän maistui ja päikkäreillä käytiin hienosti. Pihallekkin päästiin ja hienosti onnistui pisut myös sinne. Iltapäivällä Ilpo alkoi vaikuttaa kotiutuneelta; leikittiin entistä riehakkaammin ja koitettiin jo komentaa ihmisiäkin leikkimään.
Näin reilun kolmen päivän päätteeksi voi kyllä todeta, että nyt ollaan jo ihan kuin kotona. Aika villi kauhukakara se on; kaikkea pitäisi jyrsiä, vedetään rallia edes takaisin pitkin huushollia ja leikkimässä pitäisi olla koko ajan. Osaa se onneksi rauhoittuakin aina silloin tällöin ja sitä varmasti jatkossa harjoitellaankin paljon riehumisen vastapainoksi. Tänään onnistuin kuin onnistuin harjaamaan Ilpon jo melkein oikeasti ja kaksi kynttäkin leikattiin, joten edistystä on jo sen rauhottumisen kanssa tapahtunut.
Tällä hetkellä kovasti opetellaan pannan pitämistä (Ilpon mielipide = kamalan kutittava!) ja vahvaa luoksetuloa. Palkkautuu ainakin tällä hetkellä kivasti leluilla ja leikkimisellä, mutta on myös hirveän kiinnostunut ihan vain omista nappuloista palkkana. Toivotaan, että jatkossakin on yhtä helposti palkattavissa ja muutenkin suhtautuu kaikkeen yhtä iloisella asenteella. Olen meinaan aika ylpeä, ettei Ilpo ole lainkaan reagoinut kerrostalon ääniin, hissiin, naapurissa haukkuvaan koiraan eikä etenkään naapurissa tapahtuvaan kerrostalon rakentamiseen, josta lähtee välillä ihan hirveä meteli *koputtaa puuta*. On se aika hieno napero :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti