Ilpo 9 viikkoa!

Ei aika vain voi kulua näin nopeasti! Juurihan tuo pieni karvapallo kotiutui ja itse asiassa nyt kun itse katsoo kuvia huomaa, että apuva sehän on kasvanut ihan hirveästi. Ilpo kääntyi siis tänään, keskiviikkona, yhdeksän viikkoiseksi - vai pitäisikö sanoa täytti yhdeksän viikkoa? No ei kai sillä niin väliä, mutta pääpointtina se että kasvetaan hirmuisella vauhdilla ja aika rientää silmissä.

Ollaan kovasti koitettu opetella, ettei ihmisiä tai kalusteita saisi järsiä - en oikein osaa kommentoida menestystä. Lisäksi luokse tulemista ollaan päivittäin harjoiteltu, se tuntuu olevan jo melko hyvin hallussa, mutta mitään luottoa ei ole että voisi esimerkiksi vapaaksi poikaa laskea. Ulkona uudet asiat ovat melko jännittäviä, pihasta ei oikein haluaisi lähteä ja ihmisten sekä muiden koirien ohittaminen tietenkin vielä ihan vaiheessa. Onneksi ruoka maittaa, energiaa riittää ja kaikki tehdään iloisella asenteella. On se vaan niin ihana!

Viime viikolla eli 8 viikkoisena painoi Ilpo 6,8kg ja korkeutta oli 31cm. Tasan viikko siitä eli tänään paino oli 7,5kg, korkeutta en mitannut mutta täytynee sitäkin koittaa vaikka huomenna mitata. Koitan jossain vaiheessa saada tänne blogiin ihan oman sivun, josta pojan kasvua pääsee seurailemaan, mutta nyt täytyy rientää nukkumaan natiaisen kanssa.

Natiainen naskalihammas

Pienen pojan elämää.

Kauhukakara on kotiutunut

Vihdoin koitti kauan odotettu päivä ja lähdimme äitini kanssa hakemaan Ilpoa kotiin Espoosta. Olisi ollut kiva hakea poika päivällä, mutta tyydyttiin kuitenkin hakureissuun sunnuntai-iltana - Ilpo oli sopivasti nukkunut pitkät päiväunet, joten voitte arvata ettei matka ollut ehkä rauhallisin.

Alkumatkasta olisi pitänyt ängetä joka paikkaan, poika matkusti siis minun sylissäni. Ei se pahemmin vikissyt, mitä nyt välillä itketti kun ei päässyt kaikkialle tutkimaan ja muutenkin sinäänsä matkusti hienosti ettei voinut lainkaan pahoin ja koko matka selvittiin ilman pissa-, kakka- tai oksennusvahinkoja. Pysähdyttiin noin puolessa välissä pissatauolle ja sen jälkeen Ilpo nukahtikin melko pian ja onneksi nukkui loppu matkan.

Kotona Tampereella oltiin vasta lähempänä ilta kymmentä, joten hirveästi ei poika ehtinyt uuteen kotiinsa tutustua ensimmäisenä iltana. Pihalla todettiin, että sen verran touhottaja on kyseessä, että pakko se on pitää alusta alkaen kytkettynä ennen kuin juoksee auton alle tai loukkaa itsensä pahasti. En oikeastaan tätä osannut odottaa ja toisaalta aika harmi, mutta oppiipahan hihnakäyttäytymisen (toivottavasti) nopeasti.

Ensimmäisenä yönä Ilpo ei itkenyt lainkaan, sen sijaan herätti minut ainakin neljä kertaa - tai oikeastaan heräsin vain aina kun se kävi pissalla tai juomassa. Nukun ainakin tämän ensimmäisen viikon pennun kanssa omassa huoneessani patjalla ja joka aamu olenkin saanut iloisen herätyksen kera naskalihampaiden. Ei muuten edes haittaisi, mutta voisi herättää hieman myöhemmin kuin 7:30.

Varsinaisena ensimmäisenä päivänä oltiin oikeastaan koko aamupäivä vähän itkuisia. Leikittiin kuitenkin innokkaasti, ruokakin vähän maistui ja päikkäreillä käytiin hienosti. Pihallekkin päästiin ja hienosti onnistui pisut myös sinne. Iltapäivällä Ilpo alkoi vaikuttaa kotiutuneelta; leikittiin entistä riehakkaammin ja koitettiin jo komentaa ihmisiäkin leikkimään.

Näin reilun kolmen päivän päätteeksi voi kyllä todeta, että nyt ollaan jo ihan kuin kotona. Aika villi kauhukakara se on; kaikkea pitäisi jyrsiä, vedetään rallia edes takaisin pitkin huushollia ja leikkimässä pitäisi olla koko ajan. Osaa se onneksi rauhoittuakin aina silloin tällöin ja sitä varmasti jatkossa harjoitellaankin paljon riehumisen vastapainoksi. Tänään onnistuin kuin onnistuin harjaamaan Ilpon jo melkein oikeasti ja kaksi kynttäkin leikattiin, joten edistystä on jo sen rauhottumisen kanssa tapahtunut.

Tällä hetkellä kovasti opetellaan pannan pitämistä (Ilpon mielipide = kamalan kutittava!) ja vahvaa luoksetuloa. Palkkautuu ainakin tällä hetkellä kivasti leluilla ja leikkimisellä, mutta on myös hirveän kiinnostunut ihan vain omista nappuloista palkkana. Toivotaan, että jatkossakin on yhtä helposti palkattavissa ja muutenkin suhtautuu kaikkeen yhtä iloisella asenteella. Olen meinaan aika ylpeä, ettei Ilpo ole lainkaan reagoinut kerrostalon ääniin, hissiin, naapurissa haukkuvaan koiraan eikä etenkään naapurissa tapahtuvaan kerrostalon rakentamiseen, josta lähtee välillä ihan hirveä meteli *koputtaa puuta*. On se aika hieno napero :)

Saanen esitellä Into-Ilpo-Ipana

Nyt se on sitten varmaa! Nimittäin eilen päätettiin kasvattajan kanssa pennulle virallinen nimi, samalla varmistui myös kutsumanimi ja tietenkin se, että edellisen postauksen kuvissa esiintyvä kaveri on varmasti se joka meidän perheeseen kotiutuu. Viralliseksi nimeksi oma lempparini eli Brookbend Icepower ja kutsumanimeksi simppelisti Ilpo. Nyt saa Ilpo opetella vielä noin puolitoista viikkoa nimeään kasvattajalla ja sen jälkeen odottaa kauan odotettu muutto. En millään malttaisi odottaa, onneksi huomenna alkaa työt niin saa muutakin ajateltavaa.

Ilpolle on nyt kaivettu kaapin perukoilta perintönä kaikenlaisia Miloun vanhoja tavaroita, lisäksi on kierretty lähes kymmenen eri kauppaa ja hamstrattu uutta tavaraa. Listailin tuossa yksi päivä myös vielä puuttuvia tavaroita; kakkapusseja, purulelu ja -luita sekä raakaluita. Pantakin on vielä hankkimatta, mutta varmasti pärjätään päivä tai kaksi ilman, jotta varmasti sitten saadaan sopivan kokoinen. Samalla reissulla täytyy katsoa jos hankkisi talutinhihnan joka olisi tehty heijastavasta materiaalista, varmasti olisi enemmän kuin loistava talven pimeyteen.

Kauppojen hyllyt pursuavat mitä ihanempia tavaroita, mutta yllättävän hyvin sitä on saanut pidettyä näppinsä kurissa. Mielestäni tärkeintä on hankkia perustarvikkeet, myöhemmin on sitten aikaa hankkia mm. toinen aktivointilelu. Ruokaa pentu saa myös mukaansa jonkin verran, joten ihan heti ei tarvitse ruokaostoksille rientää. Olen kuitenkin jo kuukaudenpäivät tutkinut erilaisia ruokamerkkejä ja perehtynyt paremmin koirien ruokintaan. Varmasti vielä kuinka paljon olisi opittavaa, mutta pikku hiljaa lisää. Uskon myös vahvasti, että jokainen koira on yksilö, joten yhtä oikeaa tietä ei varmasti ole olemassa.

Pennut ovat tähän mennessä syöneet Pure Naturalia ja Golden Eaglea, jälkimmäisellä olisi tarkoitus jatkaa aluksi. Kun Ilpo on kasvanut toivon, että ruokavalio olisi lähempänä 50/50, ehkäpä silloin nappulana Pure Natural. Mutta siihen nyt vielä on aikaa, joten katsotaan ajan kanssa mikä osoittautuu meille parhaaksi vaihtoehdoksi. Nyt pentuaikana olisi nappulan lisäksi tarkoitus antaa raakaa lihaa ja raakaluita, joita onkin jo kasvattajan luona oppinut järsimään. Eniten kauhistuttaa se, että jos pentu on kauhea ahmatti ja lihoo helposti. Pidetään peukkuja, että ruoka maistuu muttei liiaksi. Lopuksi kuvia hankituista ja laatikoista kaivetuista tavaroista.

Hammasharjasetti 6,50€ (puuilosta). Varmaan aluksi Ilpoa kiinnostaa enemmän syödä nuo hammasharjat, mutta eiköhän siitä rutiini löydy pikku hiljaa opetellen.

Pissa-alustoita vai mitä nämä nyt oikealta nimeltä ovatkaan? Ei tämmöisiä hienouksia ollut silloin kuin Milou oli pentu. Ostettiin näitä muutama ja katsotaan ovatko oikeasti käteviä, muuten mennään kyllä perinteisemmällä sanomalehtilinjalla.

Heijastinliivi löytyy Miloun perintönä. Aluksi varmasti liian iso, Miloulle tämä oli pieni, joten varmasti kun Ilpo on hieman kasvanut on tämä passeli.

Pohjavillakampa(?) perintönä ja uudenkarhea karsta. Näiden lisäksi löytyy kyllä kampa mm. korvakarvojen selvitykseen, mutta se on tällä hetkellä jossain... Pitänee etsiä, sillä hetki sitten se kyllä pyöri jaloissa.

Kynsisaksia löytyy kahdet kappaleet, itse tykkään enemmän noista kokonaan mustista. Täytyy näitä seurata sen puolesta, että ovat varmasti vielä terävät - eivät ainakaan vielä tuntuneet tylsiltä vaikka Miloun ajalta ovatkin.

Tämmöinen nahkahina löytyi myös Miloun perintönä. Kivaa pehmeää nahkaa, mutta itseä kyllä himottaisi se heijastinhihna.

Kasa pehmoleluja. Lammas (wuf.fi) 6€ uutukaisena Ilpolle, nasu pehmolelu ja karvapallo jostain äidin kaapin perukoilta. Koira on hieman elämää nähnyt perintölelu, lisäksi on vielä yksi Miloun vanha pehmolelu joka odottaa paikkailua ja yksi pallollinen vetolelu joka on sen verran iso, että odottaa pennun kasvamista.

Ruokamaistiaisia Mustista & Mirristä (nutrima & pure natural), jotka menevät varmaan koulutusnamuina. Taustalla namipussi, ah iloitsen jo etukäteen sitä ettei kaikki taskunpohjat olet täynnä sitä inhottavaa namijauhoa. Jossain hukassa, jonka olen kyllä myös nähnyt lähiaikoina, on kongi - sitäkin siis täytynee etsiä.

Köysilelu, tennispallo ja Mustista & Mirristä uudenkarhea köysi + pallo yhdistelmä. Jälkimmäistä olisi tarkoitus käyttää palkkaamisessa, mutta saa nähdä mitä mietlä Ilpo on.

Jälleen Miloun perintöä. Iso muovipallo ja helisevä puruluu vaihtuville hampaille.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä äidin tekemä ihana peti! Äitini tosiaan teki minun vanhoista pikkupatjoista pedin, jossa on ruskea päällys ja sen päälle vielä tuollainen ihana valkoinen teddy. Molemmat päällyset saa helposti pois ja pesuun, etenkin tuo valkoinen olisi todella epäkäytännöllinen jos sitä ei saisi pestyä.

Tässä sitä nyt olikin oikeastaan kaikki paitsi ruoka- ja juomakippo esiteltynä - sekä muutama tavara, jotka ovat jossain kaapin perällä "hyvässä paikassa" eli hukassa. Oli oikeastaan hyvä kirjoitella tämä postaus, sillä nyt havahtui siihen että osa tavaroista on hukassa. Onneksi vielä on aikaa etsiä ja tarvittaessa shoppaillakin tavaroita.

Puuttuuko teidän mielestä jotain? Mitä te hankitte koirillenne etukäteen?

Hetki hetkeltä lähempänä

Olet näemmä löytänyt tiesi pienen berninpaimenkoiran pennun blogiin - tervetuloa siis! Poika on syntynyt 28.9.2016, ikää tällä hetkellä siis reilu viisi viikkoa. Vielä ei ole edes kutsumanimikään pienelle varmistunut; jäljellä on kaksi vaihtoehtoa Ilpo tai Into. Jotta tämä blogin kirjoittaminen olisi helpompaa kutsun pentua tässä vaiheessa Ilpoksi.

Aluksi haluan kertoa teille vähän kuka tätä blogia kirjoittaa ja muutenkin hieman siitä minkälaiseen kotiin Ilpo kotiutuu parin viikon kuluttua. Ruudun takana näpyttelee erittäin eläinrakas 21-vuotias tamperelainen. Valmistuin viime huhtikuussa hevostenhoitajaksi ja omistan 13-vuotiaan norjanvuonohevosen, jonka blogiin pääset kurkistamaan tästä. Muita harrastuksia ovat silloin tällöin valokuvaus (varmasti kun Ilpo kotiutuu pääsee kamerakin useammin käyttöön) ja rakkaus hyvään ruokaan. Mikään kovin ahkera bloggaaja en koe olevani enkä aio tästäkään blogista ottaa stressiä, kirjoitten silloin kuin fiilistä löytyy - kuitenkin etenkin nyt pentuaika olisi tarkoitus taltioida melko tarkastikkin. Luvassa siis toivottavasti paljon kuvia ja pienen koiran arjen sekä kasvamisen seuraamista.

Koirataustaa löytyy perheestämme sen verran, että ennen Ilpoa meillä oli berninpaimenkoira nimeltä Majamiiton Lucky go Happy eli tutummin Milou. Milou jouduttiin lopettamaan kahdeksan ja puolen vuoden iässä vuonna 2011. Aikaa on siis kulunut viitisen vuotta ja tuntuukin, että saa opetella kaiken uudestaan - kaikki on muuttunut todella paljon ja itsekin toki kasvanut, joten ymmärtää hieman enemmän kuin silloin 8-vuotiaana kun Milou meille kotiutui. Ilpo tulee minun ja äitini yhteisomistukseen, tosin minä olen luvannut hoitaa koulutuspuolen ja tarkoitus olisi myös tulevaisuudessa aloittaa joku harrastus yhdessä. Äitini on ilmoittanut toimivansa "hoitotätinä", toki osallistuen koulutukseen etenkin pentuaikana. Enempää en aio jaaritella vaan siirrytään itse blogin päätähteen eli Ilpoon.

Kuten alussa kerroin on kyseessä 28.9.2016 syntynyt berninpaimenkoira uros. Ilpolla on kuusi sisarusta, joista 2 tyttöä ja 4 poikaa. Pennut kasvavat Espoossa äitini entisen työtutun luona - on ihanaa kun kasvattaja on tuttu ja varmasti tullaan pitämään yhteyttä kasvattajan lisäksi myös pentueen muihin pentuihin.

Ilpoa ollaan käyty nyt katsomassa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla pennut olivat juuri täyttäneet kolme viikkoa, toinen kerta oli eilen pentujen ollessa reilun viiden viikon ikäisiä. Ensimmäisellä tapaamisella ei vielä ollut tietoa kenestä meidän poika tulee, pennut lähinnä möngertelivät eteen päin eivätkä vielä oikein ottaneet kontaktia ihmiseen. Ilpo muistutti tällöin hyvin paljon yhtä veljeään ja ainoa ero taisi olla koko - Ilpo oli hieman pienempi. Mielestäni oli kuitenkin tärkeää päästä katsomaan pentuja useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla näimme myös pentueen emän (itse asiassa toista kertaa, sillä pentueen emä on ollut meillä hoidossa sillä asustelee Tampereella) ja emän siskon. Kyseessä on emän ensimmäinen pentue ja kasvattajan mukaan hän on oikein loistava äiti, olikin hienoa nähdä kuinka rauhallinen emä oli vaikka oli ns. vieraassa paikassa synnyttämässä.

Toinen kerta pentuja katsomassa oli tosiaan eilen ja tällä kertaa näimme myös muita tulevia pentujen omistajia sekä pentueen isän siskon. Pennut olivat tietenkin kasvaneet aivan hirmuisesti! He saivat aluksi olla hetken ulkona ja sitten jatkettiin leikkejä sisällä. Tulimme ensimmäisenä perheenä paikalle vähän kello 12:30 jälkeen ja lähdimme noin puoli kolme - olisin kyllä voinut olla vaikka koko päivän pentuja seuraamassa.

Kasvattaja oli miettinyt jokaiselle perheelle sopivaa pentua. Kasvattaja esitteli meille pentueen kaikista vilkkaimman pyöreäpäisen pennun, joka on ensimmäisenä menossa uusiin paikkoihin ja toisena vaihtoehtona pennun, joka luultavasti jää heille itselleen, mutta toivoi että jos kyseinen pentu ei heille jää me ottaisimme sen. Eli oikeastaan ihan 100% varmoja ei vielä pentuvalinnastakaan olla, pennut sirutetaan 12.11. joten silloin sitten asiat on lyöty lukkoon. Uskon kuitenkin, että pentuvalinnat on aikalailla tehty ja vilkkain pentu meille on siis meille tulossa. Yleisesti ottaen koko pentue on todella rauhallinen, joten vaikka Ilpo vilkkain pentueesta onkin ei sekään mikään mahdoton kauhukakara ole - ainakaan vielä.

Ennen pentujen sirutusta meillä olisi mahdollisuus vaikuttaa pennun nimeen ja varmasti tämä viikko meneekin kuumeisesti nimeä pohtiessa. Ilpo on I-pentueesta ja tarkoitus olisi keksiä nimi joka alkaa Ice sanalla. Muutamia kivoja vaihtoehtoja on jo keksitty, mutta täytyy vielä pyöritellä niitä mielessä - kuten myös tuota kutsumanimeä. Itse olen aika vahvasti Ilpon kannalla, mutta äitini ei vielä ole ihan samaa mieltä - toki myös Into sopisi vilkkaimmalle pennulle nimeksi, joten saa nähdä minkä niminen tyyppi meille parin viikon päästä muuttaa.

Tällä kertaa ei muuta kuin heissulivei ja ensi kertaan!